Jussien historia aallonpohjista arvostukseen
Suomalaisen elokuvan Jussi-palkinto sai alkunsa syyskuussa 1944, kun Suomella oli edessä pitkä toipuminen sodista. Tuolloin perustettiin Elokuvajournalistit-niminen yhdistys, jonka tehtäväksi määriteltiin kotimaisen elokuvajournalismin ja keskustelun edistäminen ja toisaalta tunnustuksen jakaminen alan tekijöille.
Idea palkinnosta tuli Oscareista, joita oli jaettu Yhdysvalloissa vuodesta 1929. Ensin ehdotettiin nimeksi Aino-patsasta, mutta yhdistys päätyi sittenkin Jussiin Pohjalaisia-elokuvan päähenkilön mukaan. Hahmon suunnitteli kuvanveistäjä Ben Renvall, ja materiaali oli alusta lähtien kipsi kuten on yhä edelleenkin.
Ensimmäistä Jussi-gaalaa juhlittiin Helsingissä täpötäydessä Adlonissa marraskuussa 1944. Palkintoja myönnettiin muun muassa Ansa Ikoselle naispääosasta elokuvassa Valkoiset ruusut, ja Hannu Leminen voitti samasta elokuvasta ohjauksen Jussin. Juhlaa pidettiin kaikin puolin onnistuneena keskellä karuja vuosia.
Seuraavien vuosikymmenten aikana sekä suomalainen elokuva-ala että Jussit sinnittelivät monenlaisten ja surkeidenkin vaiheiden läpi. Nykyään Jusseja voi kutsua Euroopan vanhimmaksi kansalliseksi elokuvapalkinnoksi ja yhdeksi maailman vanhimmista.
Palkintojuhla laajeni nopeasti, ja vuonna 1950 Jusseja oli jaossa jo 55. Siitä lähtien kaikki palkitut saivat kipsipatsaan omikseen. Vuonna 1956 Edvin Laineen Tuntematon sotilas putsasi pöydän perusteellisesti. Se palkittiin viidellä pystillä ja oli ehdolla kaikissa kategorioissa.
*****
Suomalainen elokuva ajatui 1950-luvun kuluessa kriisiin. Se kärjistyi sukupolviriidaksi, kun uudet tuulet pyyhkäisivät studioajan kasvattien yli. Kriisi alkoi uhata myös Jussi-instituutiota, ja pystit jäivät 1960-luvun alussa muutaman kerran kokonaan jakamatta.
Jussi-organisaation alkuperäisiä voimahahmoja olivat elokuvatoimittajat Paula ”Pimpula” Talaskivi sekä Annikki Arni. Sukupolvikiistan seurauksena Jussia alettiin pitää vanhan koulukunnan reviirinä. Esimerkiksi ohjaaja Maunu Kurkvaara jätti noutamatta Rakas-elokuvastaan (1961) saamansa palkinnot ja oli sitä mieltä, ettei taiteessa pitäisi kilpailla.
Elokuvajournalistit ry päätyi nuorison haltuun, mutta Talaskivi ja Arni perustivat keväällä 1962 uuden yhdistyksen, joka sai nimekseen Filmiaura. Siihen hyväksyttiin jäseniksi koko elokuva-alan edustajia eli ei pelkästään toimittajia ja kriitikoita. Uudelle yhdistykselle lankesi myös Jussi-palkintojen jakaminen.
Elokuva-ala vajosi yhä syvemmälle pitkän näyttelijälakon myötä. Se päättyi vuonna 1965, mutta samaan aikaan uuden teknologian airut televisio alkoi syödä elokuvateattereiden tuloja. Vuonna 1965 Jussitkin jäivät taas jakamatta.
Jussi-valintoja alkoi valmistella hallituksen kokoama Jussi-lautakunta, jonka koko kasvoi sitä mukaa, kun kategorioita tuli lisää. Paula Talaskivi johti alkuun lautakuntaa ja saattoi järjestellä valintoja myös oman mielensä mukaan.
*****
Seuraava vuosikymmen oli elokuva-alallakin poliittisten vastakkainasetteluiden aikaa, ja Jussit asettuivat konservatiiviselle puolelle. Elokuvien tukipolitiikka kehittyi: Suomen elokuvasäätiö oli perustettu 1969.
Mutta ajat tasaantuivat jo 1970-luvun kuluessa, ja Jussien asema alkoi vakiintua. Kuvaaja Kari Sohlberg voitti vuonna 1974 Jussin Rauni Mollbergin elokuvasta Maa on syntinen laulu ja on kertonut myöhemmin:
”En enää hävennyt palkintoa. Se johtui varmaan siitä, että pahin kiihko alalla oli jo lieventynyt ja Jussi-nimiselle kaverille annettiin jo aika paljon anteeksi.”
Palkintokategoriat ovat sen historian alkuajoista lähtien vaihdelleet taajaan. Myös ehdokkaista ja palkinnoista päättäminen on kokenut erilaisia vaiheita ennen nykyisiä käytäntöjä. Jokainen hallitus on jättänyt niihin jälkensä.
*****
Jussi-gaalan televisioinnit ovat osa palkinnon historiaa, ja niidenkin toteutus on vaihdellut monesti. Esimerkiksi vuonna 1983 ne jaettiin TV2:n studiossa osana Ajankohtaisen kakkosen lähetysaikaa. Seuraavana vuonna vastuu annettiin MTV:lle.
Uusi kaupallinen kanava Nelonen päätyi vuorollaan vastaamaan televisioinnista 1990-luvun lopulla, kun kotimainen elokuva sopi hyvin sen silloiseen brändiin. Sittemmin televisiointi palasi MTV:lle ja kertaalleen Ylen studiolle. Yhtäjaksoisesti gaalaa on televisioitu vuodesta 1996.
Katsojamäärät ovat kasvaneet tasaisesti. Parhaimmillaan Jussi-gaaloilla on ollut puolitoista miljoonaa katsojaa kuten esimerkiksi vuoden 2018 lähetyksellä, jota leimasi metoo-aika.
Gaalapaikka on vaihdellut historian aikana lukemattomia kertoja, vuosituhannen vaihteesta lähtien Valkoisesta salista Finlandia-talolle, ravintola Vanhasta Maestrosta Kaapelitehtaalle sekä viimeksi Messuhalliin.
Historian ehkä tärkein palkintouudistus on tuore: näytteljäkategorioissa luovuttiin jaottelusta naisiin ja miehiin vuonna 2023.
Leena Virtanen
Lähteenä käytetty Matti Rämön ja Anton Vanha-Majamaan teosta Sitkeä Jussi, 80 vuotta elokuvaa, kriisejä ja tähtiloistoa, Docendo 2024.